Särkiselän hurmaava luonto sykähdyttää retkeilijää

Paras aika ihastella luontoa on silloin kun ihmiset nukkuvat. Usvan kauneus mykistää kieppuessaan tyynen järvenpinnan yllä ja kuulet kuinka joutsenten ja kuikkien huudot kaikuvat kauas luonnon avaruudessa

Auringonnousu Kolmikannan leirintäalueella 21.6.2025. Kuvaaja Minna Takala.

Jos jaksat olla hiljaa ja tarkkailla luontoa, saatat tavata palokärjen tai muita tikkoja, jotka ovat teroittaneet ahkerasti nokkiaan seudun mäntyihin kovertaessaan niihin lukuisia pesäkolojaan. Palokärjet viihtyvät tekemässään kolossa muutaman kesän, mutta sen jälkeen ne jättävät ne pesäpaikoiksi muille linnuille.

yö järvellä — Särkiselkä kesäyönä. Kuva Kaunisniemen kahvilan tulipaikalta. Kuva: Anne Hyvärinen

Kaunisniemen kahvilan terassilta on ainutlaatuisen hyvät näköalat tarkkailla Särkiselän lintujen elämää. Keväällä järven rannoilla kaikui teerin soidin myöhään yöhön.

Mänty ja järvi — Mänty Särkiselkä-järven rannalla on täynnä tikkojen tekemiä koloja.

Aamurusko Outokummun Särkiselällä 21.6.2025. Kuva: Minna Takala.

Aamuyön usvassa ilakoivat joutsenet, kuikat ja muut vesilinnut. Nekin pesivät täällä. Päivisin alueelle rakennetuissa pöntöissä voi havaita elämää ja pääskyt ilahduttavat virkeällä lennollaan hyönteisaterioiden toivossa.

Outokummun Erä- ja luontokeskuksen taikaa Särkiselällä 21.6.2025. Kuvaaja Minna Takala

Outokummun Erä- ja luontokeskuksen alueen luontopolut kulkevat pienten vesistöjen rikkomia harjuja, joiden väliin jää suolämpäreitä.

karpaloita ja sammalta — Syksyllä voi löytää karpaloita ja keväällä voit ihastella suokukkien kaunista kukintaa.

Suokukka, lat. Andromesa polifolia, on saanut latinankielisen nimensä Carl von Linnéltä, joka nuoruusvuosinaan yltyi miltei eroottisiin fantasioihin ihastellessaan tämän kaunottaren vaalenapunaista kukintaa soilla. Linné vertasi kukkaa kreikkalaisen mytologian prinsessa Andromedaan. Suomalaiset ovat kutsuneet sitä jänkä- eli nevakanervaksi sekä suokanervaksi. Elias Lönnrot nimesi sen punertavaksi suokukaksi. Ruotsinkieliset taas tunsivat sen nimellä rosling eli hevoskanerva. (Lähde: Sirpan luontoblogi.)